Harvoin tulee hyvälle tuulelle kun lääkäri kertoo itsellä olevan jonkun sairauden. Nyt kuitenkin tulin. Olen F90.0. Olen ADHD-aikuinen. Olen addi. Mutten addikti.
Niin kauan kuin olenkin kuvitellut vain olevani erittäin saamaton ja asioita välttelevä ja se on aiheuttanut suuria ongelmia. Nyt onneksi ystäväni vihjeestä tajusin, että kyse voi oikeasti olla ihan lääketieteellisestä tilasta. Ja niinhän se olikin.
Yritin ensin päästä terveyskeskuksen kautta hoitoon, sain kuukauden päähän lääkäriajan. Lääkäri oli nuori, tuntui melkein äskettäin valmistuneelta. Sanoi ettei tiedä mitään ADHD:sta mutta teetti lyhyet kyselytestit ja sanoi puhuvansa vanhemman lääkärin kanssa. Sain sitten masennustestistäkin korkeat pisteet ja lääkäri ehdotti masennuslääkkeitä, josko olisikin siitä kyse.
Itse olen tuntenut kyllä masennusta, mutta enemmänkin siksi että saamattomuusongelmat aiheuttavat sitä. Ei niin, että masennus aiheuttaisi saamattomuutta. Joten päätin hankkia itse ajan erikoislääkärille enkä aloittaa masennuslääkkeiden käyttöä.
Yllättäen erikoislääkärille sain ajan heti, lääkäri teetti pitemmät, maailmanlaajuisesti käytössä olevat testit, kyseli asioita laidasta laitaan sekä tutki mahdolliset neurologiset ongelmat ja kilpirauhasen. Oireita kun voi tulla muistakin.
Mitään muuta neurologista syytä ei ollut, joten sain diagnoosiksi ADHD:n. Ja se oli helpotus. En olekaan laiska, saamaton ja asioita välttelevä!
Nyt sitten yritetään lääkityksellä ja kuntoutuksella saada asiat kuntoon. Pelkkä diagnoosi jo auttaa paljon.